Ruoka herättää tunteita

Ruoka ja ravitsemus herättää tunteita.

Halusin ottaa osaa keskusteluun jota eräs ravinnon somevaikuttaja on nostanut pinnalle. Nimittäin päiväkotien ja koulujen ruoka. 🍊💛

Muistan kun tämä aihe oli kuuma peruna myös silloin kun kuopukseni oli päiväkoti-ikäinen, eli 2010- luvun alussa. Silloin puhuttiin paljon luomusta ja se oli juuri tulollaan kauppoihin. Monet äidit alkoivat kyseenalaistamaan päiväkotien ruokatarjontaa ja sen ravitsevuutta. Monet kokivat että ruoka oli liian kevyttä, eikä tarjonnut ravitsemuksellisesti tarvittavia rakennuspalikoita lapsen arkiruokailuun. Päiväkodin ruoat ovat kuitenkin monelle lapselle ne päivän tärkeimmät ateriat.  Itsekin lähdin edistämään lapseni päiväkodin välipalatarjontaa muutaman äidin kanssa, sillä koimme että välipalalla oli liian usein pelkkää näkkäriä ja mehukeittoa.
Saimme luonnollisesti kuraa niskaan ateriapalvelulta ja "no-can-do- asennetta" päiväkodin taholta. Ruoka-annoksen hinta ei saanut ylittyä ja nyt mentiin jo ylärajoilla.

Sittemmin asia on jäänyt ja mennyt ehkä tympääntymisen puolelle kun kuopus meni yläasteelle ja reklamoi jatkuvasti kouluruoasta, eikä usein edes syönyt kunnolla koulussa. Olin lähinnä harmissani kuinka nuoret eivät arvosta lautaselle saamaansa ruokaa ja sinnittelevät päivän läpi yhden näkkärin voimin. Että mikä siinä nyt mättää että ei maistu??!

Nyt kuitenkin palasin kelaamaan historiaa ja mitä itse olen kokenu keittäjänä päiväkoti-vanhainkoti- ja kouluruoan maailmassa. Siihen dinosaurus-aikaan kun lihat vielä paloiteltiin tillilihaa varten ( kyseistä ruokaa ei enää tietenkään edes tarjota, vaikka se on ihan törkeän hyvää silloin kun se tehdään alusta asti huolella! ) ja karjalanpaisti tultiin laittamaan aamuviideltä pataan jotta se ehtii mureutua hyvin. Myös lohet tultiin paloittelemaan tuoreista fileistä aamuvarhain uunikalaa varten.

Kuinka paljon suurkeittiömaailma onkaan muuttunut noista ajoista. Ruokatuotantoa on keskitetty ja nyt yksi keskuskeittiö voi vastata yhden kaupungin laitosten ruokahuollosta. Väkeä tarvitaan edelleen töihin, mutta jos annosmäärät pyörivät tuhansissa, niin siinä ei jäädä paljon hifistelemään onko kalasopassa oikea pikantti sävy. Yleensä reseptiikassa ei ole pahemmin joustamisen varaa ja ruoka valmistetaan täsmälleen niistä aineista mitä valmiiksi laskettu resepti näyttää.

Olemmeko epäkiitollisia kun kyseenalaistamme ruoan laatua?

Lisäaineet hyviä vai pahoja?

TikTokin puolella erä ravinnon somevaikuttaja ( Rouva Keto ) nosti esiin päiväkodissa tarjottavien ruokien ainesosalistoja. Näet alla Rouva Keton kuvan päiväkodin kasvissosekeiton ainesosaluettolosta ja rinnalla Kokkikartanon kasvissosekeitosta, joka sekin on einesruokaa ja omaa suht pitkän säilyvyyden oikein säilytettynä. Kumpaa sinä tarjoaisit lapsellesi?

Mielenkiintoista eikö totta?

Nopealla silmäykselläkin näkee että Kokkikartanon kasvissosekeiton ainesosat ovat tunnistettavia ja sellaisia joista voit kotonakin valmistaa samaisen sopan. Myös firman muut einesruoat ovat varsin maltillisia ainesosaluettelollaan.

Miksi emme vaadi tämmöisiä keittoja kouluihin ja päiväkoteihin? Mihin tarvitaan tuo Rouva Keton näyttämän sopan lisäaineet?

Mielelläni kuulen mielipiteitä asiasta jota en selvästi nyt oikein tajua. Saa vääntää rautalangasta että kaikki lisäaineet ja ainesosat joita tavan tallaaja ei tunnista, ovat ihan tarpeellisia ja terveellisiä vaikka joka päivä nautittuna päiväkotiruoassa.

Tästä tulee ihan liian pitkä teksti jos alan puimaan huikeiden allergiamäärien ja ruokien lisäaineiden mahdollista yhteyttä, mutta yhden asian haluan vielä korostaa...

Teini-ikäiset ovat totuuden torvia!

Kun olen nyt ollut kokkaamassa kuluneena vuotena riparilaisille ruokaa, ei mistään saa niin suoraa palautetta kuin 14 -vuotiaan suuvärkistä.

Nuoret rakastavat aitoja makuja, ihan turha luulla että teini-ikäisen unelma-ateria kootaan mäkkärissä. Nuoret tunnetusti ovat huonoja kouluruokailemaan ja tätä on yritetty ratkaista iät ja ajat. No, varmaan aikalailla sen jälkeen kun perinteiset kyläkoulut lakkautettiin ja koulujen omat keittäjät siirtyivät keskitettyyn ruoanlaittoon isoihin keittiöihin. Jos kysyy yläaste- ikäiseltä miksi ruoka ei uppoa, vastaus on poikkeuksetta maussa.

Testasin ripari-kokkikeikoilla lukuisia kertoja kuinka esim. "inhokkiruoka" kasviswokki valmistettiin niin että se oikeasti hävisi lautasilta ja tultiin keittiöön kiittelemään. Salaisuus oli maailman yksinkertaisin, ruoka oli tuoretta, hyvin maustettua, sopivasti kypsennettyä, eli ei mössömäistä.  Ei toki kaikki siitäkään pitäneet, mutta pääasia olikin että ruoanvalmistukseen ja maustamiseen oli nähty vaivaa ja minusta myös ruoan energia puhuu puolestaan. Onko se tehty rakkaudella huolella vai kasvottomasti massatuotantona.

Suomi on puhtaan ruoan maa?

 

Kukaan ei edes kohta tiedä tämän lauseen merkitystä, niin paljon sitä on venytetty ja laitettu uuteen muottiin. Suomi on puhtaan ruoan maa. Näin on joskus ollut.

Mitä sinulle tarkoittaa puhdas, aito ruoka? Enää se ei ole kaikille suomalaista, sillä uudet ruokatuulet ovat puhaltaneet jo maamme yli ja me dinosaurus-keittäjätkin alamme pikkuhiljaa olemaan historiaa. Raaka- aineita lennätetään maailmalta ja samalla meiltä odotetaan ekotekoja. Tuntuu että teet mitä vaan ekologisuuden eteen, kierrätät, vähennät lihaa lautaselta ja hyvität hiilijalanjälkeä. Mutta mikään ei riitä. Tekoja pitää tehdä vielä enemmän.

Minulle maanviljelijän tyttärenä puhdas, ekologinen ruoka on aina ollut hyvin yksinkertaista ja lähellä tuotettua. Mutta ei se enää niin yksioikoisesti mene. Kyllä minullekin tofu ja katkaravut maistuu, mutta eikö paras ekoteko olisi valita se lähituottajan liha ja suosia suomalaista? Tässä on itsellänikin vielä tekemistä.

Tänä päivänä aito ruoka on varmaan helpoimmillaan sellaista jossa on tunnistettavat ainesosat ja säilöntäaineiden lista on mahdollisimman lyhyt.

Pitäisi alkaa itse kasvattamaan oma ruoka tai ostaa raaka-aineita ainoastaan luotettavalta lähituottajalta. Suosittelen lämpimästi REKO- ruokarinkejä joissa itsekin olen ollut aikoinani mukana. Samalla tuet kotimaista ruoantuotantoa.

Ja mitä tulee vielä siihen päiväkodin kasvissoppaan...tarvitaan vanhempia jotka oikeasti haluavat katsoa tätä soppaa vähän syvemmältä. Syyllistäminen ei vie asiaa eteenpäin ja minunkaan tarkoitus ei ole muuta kuin herättää keskustelua. Mikä on ok mitä lasten lautasille laitetaan ja miten tätä asiaa voisi viedä eteenpäin.

Kaikella rakkaudella.♥

 

 

Soul food & Sisterhood on aidon ruoan asialla!

Me Soul food & Sisterhood- yhteisössä tuemme ruokarakkautta ja keho- mieliyhteyttä. 

Meillä on runsas valikoima reseptiikkaa ja tukea ruokaan ja ravintoon, lisäksi live-lähetyksissä lähestymme aihetta lempeyden ja sallivuuden kautta.

Yhteisö on avoinna kuukausijäsenille ja saat aina aikaisemmat materiaalit ja tallenteet käyttöösi. Palaute yhteisöstämme on ollut todella positiivista ja kannustamme ihmisiä rohkeasti tulemaan mukaan!

Katso lisää ja hyppää mukaan marraskuun meininkiin!

Soul food & Sisterhood- yhteisö